keskiviikko 30. syyskuuta 2015

John le Carré: Tulenarka totuus

John le Carré on arvostettu englantilainen jännityskirjailija, joka itselleni tuli tutuksi Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja-elokuvan myötä, mikä on ehdottamasti parhaita jännäreitä joita olen koskaan nähnyt. Tulenarka totuus on John le Carrén viimeisin kirja vuodelta 2013. Kirja kertoo Gibraltarilla tapahtuvasta sotilasoperaatiosta ja sen jälkiseurauksista kahden brittivirkamiehen näkökulmista.

Tehtävä 1: Arvostelu

Tulenaran totuuden kaksi päähenkilöä ovat brittivirkamiehet Kit Probyn ja Toby Bell. Kit on kokenut tiedustelupalvelun virkamies, jonka ulkoministeri Fergus Quinn lähettää Gibraltarille toimimaan Quinnin tarkkailijana terrorisminvastaisessa operaatiossa. Quinn on järjestänyt operaation yhdessä yksityisen amerikkalaisen aseyhtiön kanssa. Asia on niin salattu, että ulkoministerin yksityissihteeri Toby Bell pidetään pimennossa siitä. Operaatio epäonnistuu pahasti, ja sivullisia kuolee.

Kolme vuotta myöhemmin operaatio tulee takaisin vainoamaan jo eläköitynyttä Kitiä, kun operaatiossa mukana ollut Jeb tapaa hänet ja kertoo operaation seurauksista. Jeb on traumatisoitunut ja häpeissään tapahtumista, jotka pyyhittiin maton alle. Kit ottaa yhteyttä Tobyyn ja he yrittävät saada järkeä koko sotkuun. Toby ja Kit miettivät, että paljastavatko he koko operaation, jolloin he vaarantaisivat samalla uransa ja henkensä.

Kirja piti sisällään viihdyttävää ja sujuvaa kerrontaa, mutta se ei myöskään sortunut oikopolkuihin. Kahden päähenkilön ja samalla ajankohdan välillä vaihtelu piti minut aika hämillään kirjan puoliväliin asti. Tajusin vasta loppua kohden, että alussa kerrottiin Kitin näkökulmasta, kun hän toimi vielä Paul Anderson-aliaksen takana. Mielestäni on hyvä, ettei le Carré vähättele lukijaa päästämällä häntä helpolla, ja tämä jonkinasteinen sokkeloisuus tekee lukemisesta palkitsevampaa. Kirjan kieli on myös näppärää ja hahmojen väliset dialogit ovat nautittavaa lukemista.

Kirjan juoni on mahtava, ja aiheeltaan nykyaikainen. Tiedän, että le Carré tunnettaan parhaiten kylmän sodan aikaisista vakoiluromaaneistaan, jolloin hän ammensi sen ajan poliitisesta tilanteesta, mutta vielä kahdeksankymppisenä hän on onnistunut tekemään nykyhetkeen sopivan, viiltävän romaanin. Odotan innolla, että pääsen lukemaan hänen klassisempaa materiaalia, joka on varmasti vielä tasokkaampaa.

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Jack Kerouac: Matkalla

Matkalla on yhdysvaltalaisen kirjailijan Jack Kerouacin omaelämäkerrallinen romaani vuodelta 1957, joka perustuu Kerouacin ja hänen ystäviensä tekemiin matkoihin ympäri Amerikkaa. Kirjaa pidetään sodanjälkeisen beat-kulttuurin keskeisenä teoksena. Kirjan hahmot perustuvat oikeisiin henkilöihin, joista löytyy beat-sukupolven tärkeimpiä tekijöitä, kuten Allen Ginsberg (Carlo Marx) ja William S. Burroughs (Old Bull Lee) sekä Kerouac itse Sal Paradisen muodossa. Dean Moriarty, joka perustuu Neal Cassadyyn, on kirjan tärkein hahmo. Deanin tyrehtymätön elämänjano ja mielijohteinen hulluus toimii hänen ystäviensä elämänlankana. Dean on Salille ja Carlo Marxille miltei pyhä, tosin Deanilla on myös huonot puolensa, joka näkyy hänen vaihtelevissa naissuhteissa.


Tehtävä 3: Elokuvaversion ja kirjan vertaaminen

On the Roadin ilmestymisestä lähtien siitä on ollut tekeillä elokuva, mutta erinäisistä syistä johtuen elokuva-adaptaatio sai päivänvalon vasta vuonna 2012. Francis Ford Coppola, joka omisti vuodesta 1979 lähtien kirjan filmatisointioikeudet, antoi ohjaajan vastuun brazilialaiselle Walter Sallesille. Päärooleissa nähdään Sam Riley Salina, Garrett Hedlund Deanina ja Kristen Stewart Marylouna. Muissa rooleissa mm. nähdään Kirsten Dunst, Viggo Mortensen, Amy Adams, ja Steve Buscemi.

Elokuvan lähtee liikkeelle vauhdikkaasti New Yorkista vuonna 1947. Sal Paradisen ystävä Chad tutustuttaa hänet Dean Moriartyyn ja hänen tyttöystäväänsä, 16-vuotiaaseen Marylouhun. Salista ja Deanista tulee heti läheiset ystävät. Pian Dean lähtee Denveriin Carlo Marxin kanssa. Kun Salin kirjoittamisesta ja elämästä New Yorkissa ylipäätään ei tule mitään, hän lähtee myös tien päälle. Denverissä Dean on eroammassa Marylousta Camillen (Kirsten Dunst) takia.

Salin matka kulkee Denveristä Kaliforniaan, jossa hänellä on lyhyt suhde meksikolaisen Terryn kanssa. Vuonna 1948 Sal, Dean ja Marylou kulkevat New Orleansin kautta San Fransiscoon, jossa Dean lähtee Camillen luo, jonka kanssa hänellä on kaksi lasta, ja jättää Maryloun ja Salin oman onnensa nojaan. He viettävät yön yhdessä Maryloun asunnossa, mutta aamulla Marylou lähtee merimiespoikaystävänsä luo. Sal menee tapaamaan Deania, jonka kanssa he menevät yöklubille, jättäen Camillen yksin lasten kanssa. Tästä katkerana Camille heittää Deanin ulos kodistaan.

Dean ja Sal yrittävät löytää hänen kadonnutta isäänsä Denveristä, mutta turhaan. He palaavat New Yorkiin laihan kaupustelijan (Steve Buscemi) kanssa. Dean saa häneltä rahaa seksiä vastaan, ja he pääsevät New Yorkiin. Kahdeksan kuukautta myöhemmin Sal ja Dean matkaavat autolla Meksikoon, jossa he juhlivat rajusti bordellissa viinan ja pilven kera. Sal kuitenkin tulee sairaaksi, ja Dean jättää Salin Meksikoon kun hänen täytyy palata selvittämään ongelmiaan Camillen kanssa.

Paljon myöhemmin Sal ja Dean tapaavat New Yorkissa, jonne Dean matkasi junalla mantereen halki kertoakseen, että hän on saamassa lapsen Camillen kanssa. Sal ja Dean hyvästelevät kadulla haikeissa tunnelmissa. Sal alkaa kirjoittamaan kirjaansa, ja tähän elokuva päättyy.

Heti aluksi täytyy sanoa, että elokuva ei pääse lähellekkään kirjan tasoa. Se on pohjimmiltaan hyvin tavanomainen draama. Matkalla on todella uniikki romaani, joten sen elokuvaversioon olisi toivonut enemmän alkuperäisyyttä. Se nojaa liikaa kirjan juoneen, sen sijaan että painottaisi Kerouacin rönsyileviä kuvauksia jazz-klubeista ja muista hulluista kokemuksista, joita kirja on pullollaan.

Elokuvassa olisi voinut sisältyä enemmän Salia näyttelevän Sam Rileyn kertojaäänenä toimivia monologeja, joita kuullaan vain vähän elokuvan alussa ja lopussa. Se olisi sopinut täydellisesti esim. kohtauksiin Meksikossa tai jazzklubeissa, joihin Kerouacin villi proosa olisi tuonut rutkasti elämää. Terry Gilliamin elokuvaversionti Hunter S. Thompsonin kirjasta Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa, joka sai vaikutteita Matkalla-kirjasta ja kuvaa pitkälti samanlaista elämää, toimii hyvänä esimerkkinä kertojaäänen toimimisesta. Elokuvaan ei tosin jää paljon tilaa kertojalle, kun paljon sen yli kaksituntisesta kestosta kuluu tarinan kertomiseen.

Ja tämä on elokuvan ongelma. Kirjan tärkeimmät hetket ovat kuitenkin Kerouacin transsinomaiset kuvaukset juhlimisesta, tiestä ja kaikesta muusta. Tarina on vain lisänä. Eikä elokuvaan edes mahtunutkaan kaikkia kirjan tapahtumia, kuten Salin käynti Remi Boncoeurin San Fransiscossa ennen lähtöään Kaliforniaan.

Matkalla - On the Road ei ole kuitenkaan katselemiskelvoton, pitkälti hienon kuvauksen ja hyvien näyttelijäsuoritusten ansiosta. Garrett Hedlundin suoritus Dean Moriartyna on mainio, ja hän saa ehdottomasti eniten irti hahmostaan. Myös Viggo Morttensenin sivurooli hieman kajahtaneena Old Bull Leenä tuo eloa elokuvaan. Sam Riley Salina jättää vähän kylmäksi, vaikka hänen rooli onkin taka-alalla. Kristen Stewartin roolisuoritus Marylouna on myös melko mitäänsanomaton, ja vähän välinpitämättömän tuntuinen.

Elokuva kuvaa kauniisti amerikkalaista maantietä ja sen maisemia, mutta kuvaus voisi olla myös rohkeampaa ja omaperäisempää. Kirjan lukeminen on ehdottomasti parempi kokemus. Matkalla - On the Road ei koskaan saa kunnollista otetta lähdemateriaalistaan, vaan se jää lopulta vain ulkokuoreltaan komeaksi mutta sisällöllisesti ontoksi teokseksi.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Ray Bradbury: Fahrenheit 451

Fahrenheit 451 on Ray Bradburyn tieteisromaani vuodelta 1953. Se kertoo dystopiasta, jossa kirjat ja kaikki muu vapaa ajattelu on lailla kielletty.

Kirjan päähenkilö Guy Montag polttaa kirjoja työkseen, kunnes eräänä päivänä naapurin tyttö, joka ei ole kuin muut, saa Montagin kyseenalaistamaan koko elämäänsä. Guy huomaa, ettei ole onnellinen. Kaikki muut saavat onnensa jättimäisten tv-ruutujensa sekä "näkinkenkäradioidensa" turruttavasta kertakäyttöviihteestä, mutta Guy haluaa jotain muuta.

Näin hän lähtee selvittämään, mikä johti maailman nykyisen tilaan ja selviää, että valtio haluaa jokaiselle samat ajatukset ja mielipiteet, jolloin koituu vähemmän ongelmia, kun kaikki pysyvät onnellisina. Tämän toteutumiseksi kirjat kiellettiin muiden taidemuotojen ohella. Guy haluaa kuitenkin tutkia kirjoja, ja joutuu lainsuojattomaksi.

Tehtävä 2: Prologi

Se tunne oli sanoinkuvaamaton. Kun hän ensimmäisen kerran napsautti sytytintään, joka päästi liekit valloilleen, vapaaksi riehumaan ja tuhoamaan kaiken mikä sattui sen eteen, hän oli koskematon. Hän hallitsi tätä. Montag tunsi olevansa maailman huipulla, ja kukaan ei voinut työntää häntä alas, koska hänellä oli se. Se oli voimaa, joka pystyi hukuttamaan kylmän ja tunteettoman maailman kauniin ja lämpimän liekkipeitteensä alle, se oli voimaa joka piti hellästi sylissään ja lohdutti kerosiinin katkuisilla liekehtivillä käsivarsillaan.

Montag riisui kypäränsä ja otti keuhkoihinsa happea. Hän oli kiihtynyt. Beatty tuli Montagin luokse. "Aikamoinen tunne, eikö Montag?" Kapteeni Beatty oli Montagin uusi pomo, arvostettu mies palomiesten karskissa joukossa. "Joo", Guy vastasi hämillään, hikipisarat tiputellen otsastaan. "Lounastauon aika", Beatty sanoi.

Miehet palasivat asemalle, heittivät mustakuoriaisen väriset kypäränsä sekä tulenkestävät takkinsa naulaan ja tarttumalla kultaiseen tankoon hyppäsivät yläkertaan. "Pelaatko korttia, Montag?" yksi miehistä kysyi. Guy istuutui muiden seuraan korttipöytään. Beatty poltti paksua sikaria, josta hän tuprutteli säännöllisin väliajoin paksua savua. Montagin katse jäi lukittuneeksi kapteenin savupilveen. "Montag, sinun vuorosi. Montag!" Guy säpsähti. Hän oli edelleen hämillään. "Onko kaikki kunnossa, Montag? Olet ollut koko päivän jossain muualla", Beatty sanoi. "Ei, kaikki on ok, ensimmäinen päivä varmaan vaan aiheuttaa vatsanpuruja."

"Tiedäthän, Montag, että meillä ei sallita oman tien kulkijoita? Tässä työssä ei ole vaara lähteä sooloilemaan, tai ennen pitkää löydät itsesi sellistä. Ymmäräthän mitä tarkoitan?" Beatty katsoi Montagin lasittuneisiin silmiin. "Meillä on onnellinen ja turvallinen yhteisö täällä, ja palomiehet ovat sen yhteisön selkäranka. Ilman meitä koko yhteisö olisi tuhoon tuomittu. Helppohan minun on itse palomiehenä näin sanoa, mutta se on vain tosiasia. Ja tosiasiat on ne asiat jonka takia teemme mitä teemme. Emme voi vain antaa tiedemiesten ja kirjailijoiden tulla ja sekoittaa ihmisten mieliä teorioillaan ja kirjoillaan. Mitä apua siitä on? Se aiheuttaa vain turhia kysymyksiä ja onnettomuutta. Ethän sinä haluaisi sitä? Guy?.."

Mutta Montag oli jo muualla, hän oli tulenlieskojen keskellä, ja hän oli puhdas, ja viaton. Ja tuli oli täydellistä.

perjantai 28. marraskuuta 2014

Stephen King: Uinu, uinu, lemmikini

Uinu, uinu, lemmikini (Pet Sematary) on Stephen Kingin kauhuromaani vuodelta 1983. Siitä on olemassa myös elokuva vuodelta 1989, johon King teki itse käsikirjoituksen.

Kirja kertoo Louis Creed-nimisen lääkärin perheestä, joka muuttaa Chicagosta pienen Ludlowin kaupugin viereen työpaikan perässä. Perheen talon vieressä on lemmikkieläinten hautausmaa, jonka ympärille kirjan tapahtumat nivoutuvat.

Tehtävä 1: Arvostelu (sisältää juonipaljastuksia)

Kirja on jaettu kolmeen osaan, ja ensimmäisen osan aikana kirjan juoni liikkui eteenpäin paljon hitaammin kuin viimeisen noin kahdensadan sivun aikana. Alussa esitellään Creedien uusi naapuri, vanha mies nimeltä Jud Crandall, ja hänestä ja Louisista tulee hyviä ystäviä.

Kun Lousin tyttären Ellien rakas Church-kissa kuolee, Jud kertoo lemmikien hautausmaan takana sijaitsevasta micmac-intiaanien hautausmaasta. Tällä hautausmaalla on mystisiä voimia, joka vetää Judia takaisin sen pariin, vaikka tietää sen pahasta vaikutuksesta. Jud ja Louis käyvät hautaamassa Churchin hautausmaalle, josta se herää eloon. Louis tulee myöhemmin katumaan tekoaan, sillä kissa ei ole entisensä, vaikka muut perheenjäsenet sitä eivät huomaa. Louis näkee painajaisia Churchista, sekä oppilaasta nimeltä Victor Pascow, joka kuoli hänen vastaanotolleen yliopistolla.

Kirjaa pyörii näiden tapahtumien ympärillä ensimmäisen osan aikana, ja King käyttää paljon aikaa Creedien perhe-elämän kuvailemiseen. Olin jo miltei luovuttanut kirjan suhteen, joka tuntui tässä vaiheessa vain halvalta kauhukirjalta. Mutta sitten toisen osan alussa alkaa tapahtua. Lousin poika Gage jää rekan alle, ja Louis sekä hänen vaimo Rachel jäävät toivottamaan tilaan. Louisin tila alkaa muistuttaa jo hulluutta, ja hän alkaakin mielessään suunnittelemaan Gagen henkiin herättämistä micmacien hautausmaalla.

Tästä kirja muuttuu yhä vain synkemmäksi ja lohduttomaksi. Gagen noustessa kuolleistä hän muuttuu murhanhimoiseksi hirviöksi, joka tappaa Judin ja Rachelin. Louisin tapettua Gagen hän polttaa Judin talon, jossa kaikki tapahtui, ja vielä kerran menee hautausmaalle Rachelin ruumis mukanaan.

Uinu, uinu, lemmikini ei varmasti ole Stephen Kingin parhaita kirjoja, sillä sen verran siitä puuttui jotain, joka nostaisi sen parhaitten joukkoon. Kuitenkin sitä oli viihdyttävä lukea ja se pitää lukijan mukanaan loppuun asti. Sen synkkä kliimaksi lopussa antaa paljon arvoa kirjalle, joka muuten saattoi tuntua hieman ponnettomalta. Jostain syystä on nautinnollista lukea kirjaa, jossa päähahmolla kaikki toivo loppuu, järjen lisäksi.

tiistai 11. marraskuuta 2014

Raymond Chandler: Näkemiin, kaunokaiseni

Näkemiin, kaunokaiseni on vuonna 1940 julkaistu dekkari. Kirja on Raymond Chandlerin toinen romaani Syvän unen (1939) jälkeen, ja sen pääosassa on etsivä nimeltä Philip Marlowe, joka löytyy jokaisesta Chandlerin romaanista.

Olin nähnyt elokuvaversion kirjasta pari vuotta ennen kuin luin sen, en tosin saanut yhteyksiä juonesta kirjan ja elokuvan välille paria avainhahmoa lukuunottamatta. Elokuvakin on kyllä päässyt jo aika hyvin unohtumaan..

Tehtävä 8: Pelisuunitelma

Kirja sijoittuu 1940-luvun alun Los Angelesin hämyiseen alamailmaan, ja minusta silloin paras rakenne pelille olisi GTA-tyylinen hiekkalaatikkomaailma. Oikeastaan ideani on jo toteutettu, mutta miksei toimivaa ideaa voisi käyttää uudestaan?

Pelin maailma olisi siis hyvin avoin; Los Angelesin seutua voi vapaasti kulkea ja eri paikoissa, kuten baareissa, ravintoloissa, omassa asunnossa ja muualla saa käydä vapaasti. Liikkua voi jalan, sekä autolla ja muilla ajoneuvoilla. Pelistä löytyisi paljon yksityiskohtia, omassa asunnossa voit lukea sanomalehtiä tai kuunnella radiota, voit käydä ostamassa uusia vaateita tai jutella ihmisille kadulla yms. Myös eri päivän- ja vuodenajat sekä säätilat löytyvät.

Pelin pääpaino on kuitenkin juonella, joka tekee pelistä valitettavasti melko lineaarisen. Siksi se voisi olla toimivampi, jos se sisältäisi monta tarinaa perustuen Chandlerin dekkareihin, joita voi sitten käydä läpi haluamassaan järjestyksessä. Pelin miljöö olisi myös silloin siltä ajalta, johon kyseinen tarina sijoittuu.

Peli siis alkaa siitä mistä kirjakin: Marlowe törmää Moose Malloyhin, joka alkaa ammuskelemaan mustaihoisten baarissa tappaen baarinpitäjän. Moose etsii Velmaa, hänen entistä naisystävää, josta on ollut erillään vuosia. Poliisi tulee mukaan juttuun, ja Marlowe joutuu tekemään yhteistyötä heidän kanssaan. Myöhemmin Marlowe sotkeutuu erääseen ryöstöön liittyvää murhaan, ja loppua kohden selviää, miten kaikki tapahtumat kietoutuvat yhteen.

Peliä edetään etsimällä johtolankoja ja kuulustelemalla eri ihmisiä. Keskustelessa muiden hahmojen kanssa saa valita, mitä aina kysyy tai vastaa. Silloin juoni voi edetä eri suuntiin, tuoden sattumanvaraisuutta peliin. Tässä kohtaa voi joutua ottamaan pieniä vapauksia juonen suhteen, että peli ei kulkisi vain suoraa viivaa. Pelin aikana voi myös ottaa pienempiä etsivänhommia vastaan, jotta saa rahaa ja jottei juutu yhteen tehtävään.

Pelissä joutuu myös erilaisiin tappeluihin ja ammuskeluihin. Marlowelta ei löytyisi mitään valtavaa arsenaalia aseita, luultavasti vain omat nyrkit ja pistooli. Pelissä on myös tärkeää ajoitus ja tarkkuus, kun joutuu hiiviskelemään tai käyttämään asetta. Pelissä voi joutua myös sekavaan humalatilaan, joko Marlowen juomisen kautta tai jonkun muun huumaamana, jolloin hahmon ohjaaminen on vaikeampaa.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Moi, ja tervetuloa minun kirjablogiini! Tulen lukemaan tämän syksyn ja kevään aikana 20 kirjaa, joista teen sitten kirjoituksia tänne blogiin. 

Tähän vielä lisäksi ensimmäiset 10 kirjaa: 


Ulkomainen nykyproosa:

Nick Hornby: Uskollinen äänentoisto
John Le Carre: Tulenarka totuus
Cormac McCarthy: Tie
Klassikot:
Jack Kerouac: Matkalla
Stephen King: Uinu, uinu, lemmikini
Raymond Chandler: Näkemiin, kaunokaiseni
Ray Bradbury: Fahrenheit 451
Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille
Tietokirjat:
Pete Townshend: Kuka olen
Jonathan Wilson: Pelien peli